Yleisimmät verkkokalvosairaudet

Tutkimuksen kohteena yleisimmät verkkokalvosairaudet – diabeettinen retinopatia ja silmänpohjan ikärappeuma

Diabeteksen aiheuttama verkkokalvosairaus (diabeettinen retinopatia) ja silmänpohjan kostea ikärappeuma ovat yleisimmät verkkokalvosairaudet, jotka hoitamattomana tai hoidon viivästyessä voivat johtaa pysyvään näön heikkenemiseen. Viimeisen 15 vuoden aikana näiden sairauksien aiheuttamia muutoksia silmän verkkokalvolla on voitu hoitaa aiempaa tehokkaammin silmän lasiaiseen annosteltavien verisuonen endoteelikasvutekijän toimintaa estävien lääkkeiden (anti-VEGF) ansiosta. Hoidon toteuttaminen kuormittaa silmäsairauksia hoitavia yksiköitä diabeteksen yleistymisen ja väestön ikääntymisen aiheuttaman potilasmäärän kasvamisen myötä.  Hoidosta saatava hyöty on kuitenkin ilmeinen; sekä diabeettisen retinopatian että ikärappeuman aiheuttama näkövammautuminen ovat vähentyneet merkittävästi.

Anti-VEGF-lääkkeiden hyvä hoitovaste

Aikaisemmin julkaistuissa tutkimuksissamme on voitu osoittaa anti-VEGF lääkkeiden suotuisa vaikutus diabeettisen retinopatian ja sen komplikaatioiden sekä ikärappeuman hoidossa. Diabeettisen retinopatian aiheuttama näkövammautuminen väheni lähes 90 % viiden vuoden seuranta-aikana, kun hoitoa vaativat muutokset todettiin varhaisessa vaiheessa ja tehokas hoito aloitettiin viiveettä. Havaitsimme anti-VEGF-hoidon tehon myös vaikeaa retinopatiaa sairastavien potilaiden lasiaisverenvuotojen hoidossa; anti-VEGF-hoidetuilla potilailla pitkän aikavälin näköennuste oli muita parempi, uusintavuotoja ilmaantui harvemmin ja myös kalliiden vitrektomialeikkausten tarve väheni yli 70 % 10 vuoden seuranta-aikana muihin hoitomuotoihin tai seurantaan verrattuna. Anti-VEGF-hoidon yleistymisen myötä myös silmänpohjan kosteaa ikärappeumaa sairastavien näkövammautuminen on lähes puolittunut.

Edistynyttä diabeettisen retinopatian ja kostean ikärappeuman tutkimusta

Parhaillaan tehtävän tutkimustyömme tavoitteena on selvittää tarkemmin diabeettisen makulaturvotuksen ja pitkälle edenneen retinopatian eri hoitomuotojen tehoa ja vaikutusta potilaiden pitkäaikaiseen näköennusteeseen, toiminnalliseen näköön ja koettuun elämänlaatuun sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetesta sairastavilla henkilöillä. Pyrimme kehittämään diabeettisen retinopatian seulontaa selvittämällä tekoälyyn perustuvien sovellusten herkkyyttä ja tarkkuutta retinopatiamuutosten tunnistamisessa ja uudenlaisten kuvantamislaitteiden sekä tekoälymenetelmien soveltuvuutta seulontaan. Lisäksi tavoitteenamme on määrittää ikärappeuman yleisyys Suomessa ja kuvata ikärappeumaa sairastavan henkilön demografisia piirteitä. Anti-VEGF-hoidon tuloksia, vaikutusta näkövammautumiseen sekä elämänlaatuun selvitetään kosteaa ikärappeumaa sairastavilla potilailla laajassa, väestöpohjaisessa kohorttiaineistossa. Jopa vuosia kestävä, tiheästi toistuva anti-VEGF hoito voi sen kiistattomista hyödyistä huolimatta osoittautua kuormittavaksi ja jopa elämänlaatua heikentäväksi.

Vielä julkaisemattomat tuloksemme osoittavat silmänpohjan kosteaa ikärappeumaa sairastavien määrän lisääntymisen ja tiedossa on myös diabetesta sairastavien henkilöiden määrän voimakas lisääntyminen. Hoidettavien potilaiden määrän kasvu edellyttää lisääntyvästi hoitoresursseja ja tarve nykyistä pitkäkestoisemmille ja tehokkaammille hoitomuodoille on ilmeinen. Olisi tärkeää tunnistaa ne potilaat, jotka hyötyvät hoidosta eniten ja samoin ne, joiden ennuste hoidosta huolimatta on huono. Tutkimuksen avulla pystytään tulevaisuudessa tunnistamaan kuvantamistutkimuksissa havaittavia biomarkkereita sekä sellaisia kliinisiä parametrejä, joiden avulla voidaan suunnata hoito nykyistä osuvammin ja valitsemaan kullekin potilaalle kaikkein vaikuttavin hoitomuoto. Samoin uudenlaisten lääkeaineiden kehittämisen edellytyksenä on pitkäjänteinen, monialainen tutkimustyö.

Tutkimusta sydämestä silmään

Oma kiinnostukseni tutkimustyöhön alkoi jo lääketieteen opintojeni alussa. Väitöskirjatyöni tein Oulun yliopiston farmakologian laitoksella sydämen hypertrofian molekulaarisen säätelyn mekanismeista. Sittemmin jatkoin kardiovaskulaarista perustutkimusta USA:ssa Iowa Cityssä. Myöhemmin silmätaudeista ja erityisesti silmän verkkokalvosairauksista löytyi yllättävän paljon yhtymäkohtia aikaisempiin tutkimuksiini; verisuonten rakenne, toiminta ja molekulaarinen säätely sydämessä ja silmässä ovat varsin samankaltaisia. Myös kliininen työni painottuu diabeettisen retinopatian ja silmänpohjan ikärappeuman hoitoon, joten näistä sairauksista muodostui luonnollinen jatkumo tutkimustyölleni silmälääkärinä.

Silmäsäätiön merkitys suomalaisten silmäalan tutkijoiden työn mahdollistajana on merkittävä

Ilman Silmäsäätiön myöntämää tutkimusrahoitusta useat kansainvälisesti arvostetut tutkimushankkeet olisivat jääneet toteutumatta ja laaja tietämys suomalaisten silmäsairauksista; niiden yleisyydestä, hoitokeinoista, ennusteesta sekä uusien hoitomenetelmien ja lääkemolekyylien kehittämisen mahdollisuuksista olisi huomattavasti nykyistä heikompaa. Tutkimustyön avulla meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että yhä useampaan silmäsairauteen löytyisi vaikuttava hoitokeino ja yhä useampi silmäpotilas säilyttäisi näkönsä ja voisi elää ilman näönmenetyksen asettamia rajoitteita.

Omasta ja koko tutkimusryhmäni puolesta kiitän Silmäsäätiötä työllemme osoitetusta luottamuksesta, tuesta ja kannustavasta mahdollisuudesta olla omalta osaltamme mukana edistämässä suomalaisten silmäterveyttä tutkimuksen keinoin.

Professori Nina Hautala

Kirjoittaja on professori, ylilääkäri Nina Hautala, joka työskentelee Oulun yliopistossa silmätautiopin professorina ja OYS:ssa silmätautien ylilääkärinä.

Lahjoita silmätutkimukseen

Artikkelin pääkuva: Oatawa/Shutterstock.com