Silmävammojen tutkimuksella voidaan tunnistaa riskiryhmät ja kohdistaa preventiotyö ja varat oikein
Minun kokemukseni tutkijana jakautuu kahteen kauteen, joista ensimmäinen alkoi lääketieteen opiskeluni toisena vuotena Oulun yliopistossa vuonna 1999. Aloitin tuolloin perustutkimuksen saloihin opetteluni lääketieteellisellä biokemian laitoksella professori Leena Ala-Kokon ryhmässä. Pipetointi, DNA:n eristäminen, sekvensointi ja analysointi sekä markkereiden käyttö tulivat tutuksi etsiessämme yhdestä proteiinista (kollageeni 9) geneettisiä syitä välilevyn rappeumaan ja sen aiheuttamaan alaselkäkipuun.
Professori Ala-Kokon laboratorio siirtyi New Orleansiin Yhdysvaltoihin lääketieteen opiskelujeni toisen vuoden lopulla. Tässä yhteydessä ryhmämme jäsenille avautui mahdollisuus suorittaa ns. syventäviä opintoja viettämällä yksi vuosi dosentin uudessa laboratoriossa Tulanen yliopiston Gene Therapy -osastolla. Tartuin tilaisuuteen ja pääsin syventämään osaamistani perustutkimuksen saralla erittäin mukavien työkavereiden kanssa, joista kaksi oli kurssikavereitani Oulun yliopistosta.
Suomeen palattuani keskityin suorittamaan lääketieteen opintoni loppuun. Siinä vaiheessa kosketukseni tutkimusmaailmaan keskeytyi, mutta sen annit juurtuivat mieleeni; suhtautua tieteeseen ja tutkijan työhön väsymättömällä asenteella ja yrittää uudelleen epäonnistumisen kohdatessa!
Silmätutkimusryhmämme
Palasin tutkimuksen pariin pari vuotta silmätautien erikoislääkäriksi valmistumiseni jälkeen työskennellessäni Helsingin yliopistollisen keskussairaalan silmäklinikalla. Kollegani Anna-Kaisa Haavisto oli aloittanut silmävammojen tutkimusprojektin tohtori Tiina Leivon kanssa, ja he kaipasivat lisää tutkijoita tiimiinsä. Pääsin mukaan miellyttävään tutkijaryhmään, ja mielenkiintoinen kliinisen tutkimuksen aihe vei nopeasti mukaansa.
Toiseksi ohjaajaksi ryhmäämme liittyi pian fiksu ja sympaattinen professori Juha Holopainen, jolta sain myös runsaasti mieleenpainuvaa oppia artikkelien kirjoitusta varten. Valitettavasti yhteistyömme professori Holopaisen kanssa jäi kuitenkin lyhyeksi hänen epäonnisen ja surullisen menehtymisensä myötä. Jäimme kaipaamaan Juhaa sekä ohjaajana, että lämminhenkisenä ystävänä. Juhan valitettavan poismenon jälkeen saimme onneksemme hänen seuraajakseen ja toiseksi ohjaajaksi dosentti Päivi Puskan.
Mitä tutkimme silmävammoista?
Omissa silmävammatutkimuksissani keskityin neljään aihealueeseen:
- Työikäisten (17-59 -vuotiaiden) silmävammat Etelä-Suomessa
- Yli 60-vuotiaiden silmävammat Etelä-Suomessa
- Työkalujen aiheuttamat silmävammat ja tilanteen arviointi 6 vuotta vamman jälkeen
- Silmävammojen aiheuttama resurssien käyttö ja siitä aiheutuva taloudellinen taakka
Kollegani Anna-Kaisa Haavisto keskittyi omissa tutkimuksissaan puolestaan muihin aiheisiin, kuten lasten silmävammoihin, urheilun aiheuttamiin silmävammoihin ja leikkipyssyjen sekä puutikkujen aiheuttamiin silmävammoihin. Näistä aiheista kirjoittamiensa artikkelien pohjalta Anna-Kaisa väitteli hienosti tohtoriksi vuonna 2020.
Ohessa tutkimustuloksia omiin tutkimuksiini liittyen :
- A) Työikäisten silmävammojen ilmaantuvuus oli 88/100 000 henkilöä/vuosi. Useimmiten vammat ilmaantuivat 31-45 -vuotiaille, joista 80% oli miehiä.
B) Suurin osa vammoista oli pieniä silmien etuosan pintavammoja (54% tapauksista)
C) Suurin osa vakavista silmävammoista oli tylppiä ruhjevammoja, silmäkuoppavammoja tai avoimia silmävammoja. Vammat sattuivat urheillessa, työkaluja käsitellessä tai jonkun ruumiinosan (esim. kyynärpää) aiheuttamina.
D) Isoja silmäleikkauksia tarvitsi 12% silmävammatapauksista (97 henkilöä), elinikäistä seurantaa jäi tarvitsemaan 23% tapauksista (189 henkilöä) ja pysyviä silmävammoja sai noin 9% henkilöistä (73 henkilöä) - A) Yli 60-vuotiaiden silmävammojen ilmaantuvuus oli 38/100 000 henkilöä/vuosi. Suurin osa silmävammoista tapahtui kotona.
B) Vanhusten kaatumiset (22% tapauksista) saivat aikaan vakavimpia silmävammoja.
C) Isoja silmäleikkauksia tarvitsi 20% silmävammatapauksista (24 henkilöä), elinikäistä seurantaa jäi tarvitsemaan 27% tapauksista (32 henkilöä) ja pysyviä silmävammoja sai noin 13% (15 henkilöä) - A) Työkalut aiheuttivat vain 3% silmävammoista, mutta kuitenkin reilut 10% kaikista pysyvistä silmävammoista ja se oli näin ollen vakavin pysyviä vammoja aiheuttava ryhmä.
B) Naula- ja käsityökaluvammat aiheuttivat eniten avoimia silmävammoja ja kuuluivat suurimpaan riskivammaryhmään. - A) Yhden vuoden aikana 1151 potilaalle tapahtuneiden silmävammojen välittömät kustannukset olivat 2 899 000 euroa. Summa sisältää kustannuksia tuotannon menetyksestä (1 415 00 euroa), suoria terveydenhuoltokustannuksia (1 244 000 euroa) ja kuljetusta (240 000 euroa)
B) Näin ollen miljoonaa asukasta kohden yhden vuoden aikana tapahtuneiden silmävammojen välittömät kustannukset ovat arviolta 1 870 000 euroa. Jatkohoitojen ja tulevien seurantojen vaikutukset nostavat hintaa noin 3 741 000 euroon.
C) Silmävammojen preventiolla saadaan aikaan suurimmat säästöt kustannuksissa.
Silmävammojen ehkäisystä
Vaikka silmävammoja voisi otaksua sattumiksi, ja osa vammoista niitä onkin, niin silmävammatutkimuksilla on pystytty löytämään selkeitä riskiryhmiä ja -aiheuttajia. Silmävammatutkimus antaa meille päivitetyn tilanteen Suomessa ilmenevien silmävammojen aiheuttajista, tyypillisistä vammatyypeistä, pysyvistä silmävammoista, käytetyistä resursseista sekä kustannuksista. Näiden tietojen valossa pystytään tarkemmin kohdistamaan huomiota ja varoja silmävammojen hoitoon ja ehkäisyyn. Hyvänä esimerkkinä tästä on ryhmänohjaajamme Tiina Leivon vanhemmat tulokset lasten salibandysilmävammoista, joka johti nuorten pelaajien pakolliseen suojalasien käyttöön Suomessa. Jatkotutkimukset silmävammojen ehkäisymuodoista ja ohjeistusten laatiminen niiden pohjalta yleisölle ovat tarpeellisia keinoja rajoittamaan pysyvien silmävammojen lukumäärää ja kustannuksia.
Seuraavissa artikkeleissa on luettavissa tarkempaa kuvausta erilaisista silmävammoista:
Lievempien silmävammojen tutkintaa
Lisää silmiin liittyviä kansainvälisiä tutkimuksia on löydettävissä eurooppalaiselta FEDERATION OF EUROPEAN OPTHALMOLOGY -sivustolta.
Suunnitelmani lähitulevaisuudelle
Tällä hetkellä perheemme asuu USA:ssa vaimoni töiden johdattamana. Kirjoitin täällä kaksi viimeisintä silmävammoja käsittelevää artikkeliani. Silmäsäätiön myöntämät apurahat tulivat tässä kohtaa hyvään tarpeeseen, sillä minulla ei ole tällä hetkellä mitään henkilökohtaisia tuloja. Lääkärin ammatissa täällä työskenteleminen on monen mutkan takana, joten lähiajan suunnitelmissani onkin väitöskirjani loppuun saattaminen.
Artikkelin kirjoittaja on silmätautien erikoislääkäri, LL, FEBO, silmäkirurgian erikoispätevyyden omaava Ahmad Sahraravand, joka paraikaa työstää väitöskirjaansa USA:ssa.
Artikkelin pääkuva: Fer Gregory/Shutterstock.com
