Silmäsäätiön apurahojen jakotilaisuus 20.11.2020
Silmäsäätiö tukee silmätautien sekä silmän vammojen ja vikojen tutkimusta ja tutkijakoulutusta Suomessa jakaen vuosittain apurahoja ja palkintoja. Säätiö myöntää tutkimusapurahoja silmätautien erikoislääkäreille ja sellaiseksi opiskeleville.
Yleisimmät Silmäsäätiön rahoittamat tutkimusalueet ovat silmän tarkan näön alueen ikärappeuma, diabeettinen verkkokalvotauti, perinnölliset silmätaudit, glaukooma, kaihi ja taittoviat, silmätulehdukset, kuiva silmä ja sarveiskalvon taudit sekä silmäsyöpä. Näiden lisäksi tutkimusapurahoja myönnetään myös muiden silmätautien, silmävammojen ja silmävikojen tutkimiseen ja parannuskeinojen etsimiseen.
Säätiön apurahojen jakotilaisuudessa 20.11.2020 apurahan saajina oli 18 tutkijaa ja apurahasumma kokonaisuudessaan oli 262 700 euroa. Tilaisuuden juonsi Silmäsäätiön hallituksen puheenjohtaja, professori Tero Kivelä. Apurahojen jakamisen suorittivat kauppaneuvos Jyrki Liljeroos ja Silmäsäätiön asiamies, VM Roy Siljamäki. Koronatilanteen vuoksi paikalla oli rajattu määrä ihmisiä ja suurin osa apurahan saajista vastaanotti apurahansa virtuaalisesti.
Musiikkiesityksinä tilaisuudessa kuultiin Jean Sibeliuksen: Andante festivo ja Pjotr Tsaikovskin: Jousikvartetto nro 1. Esiintyjinä olivat Helsingin konservatorion oppilaat: Iida-Maria Hanhikoski (viulu), Heini Pitkänen (viulu), Tuomas Aravuo (alttoviulu) ja Eero Salervo (sello).
Tilaisuuden juhlapuhujana esiintyi LL Sanna Leinonen, joka esitelmöi Lasten suonikalvoston hoidon etenemisestä.
Esitelmässä todettiin muun muassa seuraavaa:
Lastenreuma todetaan yleensä silloin, kun lapsi on alle 16-vuotias. Tauti on krooninen, eikä sen syntymekanismia tunneta.
Lastenreumassa nivelet ovat tulehtuneessa tilassa, ja usein tulehdusta löytyy myös silmistä. Silmien tulehdusta nimitetään suonikalvostontulehdukseksi, eli uveiitiksi. Silmät olisikin syytä tarkistaa hyvin pian reuman toteamisen jälkeen, jotta oikea hoito voidaan aloittaa mikä pikimmin.
Uusia lastenreuma-tapauksia todetaan vuodessa 300–400 kappaletta. Noin neljäsosalla todetaan myös suonikalvostontulehdus. Silmien tauti voi olla havaittavissa heti tai vaikkapa vasta neljän vuoden kuluttua reuman toteamisesta. Toisinaan tauti ilmenee vasta aikuisena, joten jatkuva silmien tutkimus on suositeltavaa. Suonikalvostontulehduksen ennuste oli vielä 80-luvulla huono, mutta sittemmin uudet lääkkeet ovat parantaneet tilannetta oleellisesti, vaikkakin tulosten paraneminen on viime vuosina pysähtynyt.
Lapset, joilla on todettu reuma, olisi syytä tarkistaa pikimmiten myös silmien osalta, jotta mahdollinen suonikalvostontulehdus havaittaisiin jo aikaisessa vaiheessa – tosin kuluvan vuoden aikana koronapandemia on hidastanut oleellisesti silmätarkastukseen pääsemistä. Reumalääkitys olisi aloitettava heti taudin toteamisen jälkeen, sillä se auttaa myös suonikalvostontulehdukseen. Kortisonia ei suositella muuta kuin hyvin lyhytaikaisesti, sillä sitä pitkäaikaisesti käytettäessä 2/3 potilaista voi menettää näkönsä jossain vaiheessa. Sen sijaan lääkkeinä suositellaan ei-biologisia reumalääkkeitä, ja biologisia lääkkeitä vain silloin kun ei-biologinen lääkitys ei toimi. Joissakin tapauksessa näiden yhdistelmä toimii parhaiten. Tulehdukseen liittyviä lisäsairauksia (kaihi, silmänpohjan turvotus, sarveiskalvon samentuminen, värikalvokiinnikkeet, korkea silmänpaine, glaukooma) ilmenee 39-67 prosentilla sairastuneista, ja usein näissä tilanteissa vaaditaan lisähoitoa, jopa leikkauksia. Nämä ei-toivotut tilanteet ovat kuitenkin hyvällä lääkityksellä kokonaan estettävissä, tai ainakin vähennettävissä.
Lasten suonikalvostontulehdusten hoidon parhaat tulokset saavutetaan aikaisen diagnoosin ja hyvän reumahoidon avulla. Kun nämä kaksi osa-aluetta kohtaavat, lasten ja nuorten silmät voidaan parhaimmillaan hoitaa täysin terveiksi.
