HUS:n, Helsingin yliopiston sekä Biomedicumin yhteisessä pitkäaikaisessa Studia Medicina -yleisöluentosarjassa oli 16.3. vuorossa Näköä ikä kaikki -luentosarja. Silmäterveyteen liittyvissä esityksissä ääneen pääsivät HUS Silmäklinikan osastonylikääkäri, apulaisprofessori Sirpa Loukovaara luennollaan ”Silmät terveyden peilinä” ja LT, erikoislääkäri Sanna Seitsonen luennollaan ”Glaukooma, verkkokalvon ikärappeuma ja muut silmän kulumat” sekä professori Tero Kivelä aiheellaan ”Miten näkövammaisuutta väistetään”.
Alla kaikki kolme esitystä referoituina. Varsinaista luentoa pääsee seuraamaan referaatin lopussa olevasta linkistä.
Silmät terveyden peilinä
Jo ennen ajanlaskun alkua roomalainen filosofi ja poliitikko Cicero käytti sananlaskua ”Silmät ovat sielun peili.” Sitä silmät varmaankin ovat, mutta ne ovat myös terveyden peili. Silmien tarkempi terveydellinen tutkiminen pääsi kunnolla vauhtiin vasta 1800-luvulla kaksi vuosisataa aiemmin kehitetyn mikroskoopin avulla.
Näkökykyyn liittyvissä ongelmatilanteissa käännytään yleensä ensimmäiseksi optikkoliikkeessä työskentelevän optometristin vastaanotolle. Optometristi voi puolestaan tarvittaessa ohjata asiakkaan tapaamaan silmälääkäriä, joka voi tehdä tarkemman diagnoosin silmien terveydentilasta. Silmälääkärin vastaanotolle voi hakeutua itsekin havaitessaan silmissään ongelmia – ylipäätään säännölliset silmälääkärikäynnit olisi hyvä aloittaa viimeistään 40-vuotiaana. Tuon ikäpyykin jälkeen taudit yleistyvät ja jos suvussa ilmenee silmäsairauksia (kuten esimerkiksi glaukoomaa), tarve on sitäkin suurempi.
Silmien terveystilan diagnosoimisessa auttaa suuri määrä teknisiä laitteita, joiden avulla silmien tilasta saadaan hyvä käsitys. Silmälääkärin tarkastuksessa tehdään silmän biomikroskooppitutkimus ja mitataan silmänpaineet. Jos nähdään tarpeelliseksi, myös muita tutkimuksia on mahdollista suorittaa. Näiden tutkimusten avulla voidaan havaita sekä varsinaisia silmien tauteja että lukuisia yleistauteja, kuten esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöitä, tulehdussairauksia, sukupuolitauteja, akne rosaceaa.
Hyvin monet yleistaudit aiheuttavat silmämuutoksia. Nämä muutokset voivat olla ensimmäisiä oireita ihmisen yleistaudista, vaikka muuten oireita ei välttämättä vielä ole. Silmä on osittain läpinäkyvä elin, jolloin sitä voidaan helposti tutkia. Silmän sisemmät rakenteet edustavat keskushermostokudosta ja ne kertovat ihmisen elimistön yleisestä hyvinvoinnista.
Suomessa kansanterveydellisesti merkittävin sairaus, joka silmänpohjan tutkimuksesta voidaan havaita, on tyypin 2 diabetes. Kyseistä tautia sairastaa maailmassa joka kymmenes aikuinen ihminen ja Suomessakin tautia esiintyy merkittävästi. Diabetes aiheuttaa muun muassa näön huononemista ja sokeutta, munuaisvaurioita, sydän- ja aivosairautta, alaraaja-amputaatioita. Muutokset tapahtuvat lähes huomaamatta, jolloin tauti voi kehittyä hyvinkin pitkälle, ennen kuin se havaitaan. Pitkälle edenneen, vaikea-asteisen taudin hoito on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Muita yleisiä silmänpohjan tutkimuksesta todettavia tauteja ovat esimerkiksi verisuonisairaudet, silmänsisäiset tulehdukselliset sairaudet ja silmänpohjan rakenteelliset muutokset. Kyseiset sairaudet indikoivat myös yleisen terveyden riskitekijöihin, jolloin onkin erinomaisen tärkeää saada riskitekijöiden osalta ennakoivaa hoito-ohjeistusta. Lisäksi tutkimuksissa on vahvistunut yhteys silmäsairauksien ja dementiariskin välillä.
Apulaisprofessori Sirpa Loukovaaran esitys Silmät terveyden peilinä on kokonaan katsottavissa täällä.
Glaukooma, verkkokalvon ikärappeuma ja muut silmän kulumat
Glaukooma, ikärappeuma ja muut silmät kulumat ovat tyypillisesti ikäihmisten sairauksia, jotka vaativat silmälääkärin seurantaa ja hoitoa. Uusien rekisteröityjen ikääntyneiden (65+) näkövammadiagnoosien mukaan sairaudet esiintyvät kohderyhmässä seuraavasti: silmänpohjan rappeuma 70 %, glaukooma 15 %, verkkokalvon verisuonitukos 3 %, sarveiskalvon viat 2 %, diabeettinen retinopatia 2 %, näköratojen viat 1 %, näkökentän kaventumat ym. 1 %, muut diagnoosit 12 %.
Glaukooma
Glaukooma on näköhermon etenevä sairaus, joka aiheuttaa sairaudelle tyypillisiä vaurioita näköhermoon ja näkökenttään ilman mitään muuta syytä. Glaukooma voi olla aivan oireeton alkuvaiheessa, jolloin keskeinen näkö säilyy pitkään, mutta myöhemmin tulee näkökenttäpuutoksia. Glaukooman riskitekijöitä ovat: silmänpaine, ikä, likitaitteisuus, perintötekijät. Glaukooman diagnostiikassa ja seurannassa käytetään silmänpaineen mittausta, näköhermonpään tutkimista ja näkökentän tutkimista. Sairauden hoidossa tärkeää on silmänpaineen laskeminen. Lisäksi käytetään glaukoomaan kehitettyä lääkitystä, jolla tosin on ikäviä sivuvaikutuksia. Laserhoito ja kirurginen hoito tulevat kysymykseen silloin, kun ensin mainitut hoidot eivät riittävästi auta.
Ikärappeumat
Ikäihmisillä usein esiintyviä tauteja ovat myös kostea ja kuiva silmänpohjan ikärappeuma. Molemmat vaurioittavat verkkokalvon terävän näön aluetta ja lukunäköä, mutta eivät uhkaa liikkumisnäköä eivätkä sokeuta. Riskitekijöinä molempiin tauteihin on ikä, tupakointi ja perintötekijät.
Kuivan ikärappeuman osuus kaikista rappeumataudeista on 80–90 %. Oireena on lukunäön hidas huonontuminen, mutta fyysistä liikkumista rappeuma ei niinkään vaikeuta. Tautiin ei toistaiseksi ole olemassa hoitoa, mutta erilaisilla apuvälineillä (kuten esim. tekstiä suurentavilla välineillä) voidaan tilannetta helpottaa.
Kostea silmäpohjan ikärappeuma puolestaan kehittyy nopeasti – jopa päivissä. Rappeumataudeista kostea ikärappeuma käsittää 10–20 %. Oireina ovat: kuvan vääristyminen, keskeinen samentuma, lähinäön huonontuminen, lukemisen ja TV:n katsomisen vaikeutuminen. Tauti diagnosoidaan valokerroskuvauksella (OCT). Taudin aiheuttaa verkkokalvon terävän näön alueelle kasvava hallitsematon uudissuoniverkko, joka tuhoaa verkkokalvon rakenteen kyseiseltä alueelta. Uudissuoniverkon kasvua voidaan hillitä lasiaiseen annostellulla lääkkeellä, tosin hoito pitää toistaa 4-8 viikon välein. Alla olevassa kuvassa potilasta valmistellaan kostean silmänpohjan ikärappeuman pistoshoitoon Silmäsairaalassa.
Kaihi
Kaihilla tarkoitetaan mykiön, eli linssin samentumaa. Mykiön tehtävänä on taittaa valoa, säädellä näkemistä kauas ja lähelle, suodattaa UV-valoa. Ikääntymisen myötä mykiön aineenvaihdunta muuttuu, jolloin mykiö samenee, mykiöön kertyy kalsiumia ja sen mukana nesteitä, jolloin mykiö turpoaa ja muuttuu kuperammaksi. Kaihin syntyä nopeuttavat: ikä, lääkeaineet (kortisoni), vammat, sairaudet (diabetes), perintötekijät, UV- ja ionisoiva säteily, lihavuus, tupakointi, alkoholi. Naisilla kaihia esiintyy enemmän kuin miehillä.
Kaihin kehittyminen on yksilöllistä ja vaikeasti ennustettavaa. Yleensä tautia on molemmissa silmissä, mutta toisessa silmässä voi olla pidemmälle edennyt tilanne. Oireina ovat: näöntarkkuuden huonontuminen, likitaitteisuuden lisääntyminen, kontrastinäön ja hämäränäön heikkeneminen, värinäön muuttuminen (maailma näyttää ruskeammalta), häikäisy, yhdellä silmällä nähtävät kaksois-, jopa kolmoiskuvat. Ainoa hoito on leikkaushoito, jolloin silmään asennetaan keinolinssi eli tekomykiö.
Erikoislääkäri Sanna Seitsosen luento kokonaisuudessaan on katsottavissa täällä.
Miten näkövammaisuutta väistetään
Näkövammarekisterin mukaan näkövammaisia Suomessa on noin 55 000, joista 27 % on sokeita ja 74 % heikkonäköisiä. Luku on kuitenkin todennäköisesti suurempi kuin tilastot kertovat. Heikkonäköisyyden määritelmän mukaan lasikorjauksella saavutettu näöntarkkuuden visus-arvo jää alle luvun 0,3. Sokeuden raja on vastaavasti 0,05. Normaalinäön visus-arvona pidetään Euroopassa lukua 1,0
Käytännössä heikkonäköisyys tarkoittaa sitä, että ei pysty lukemaan normaalia sanomalehtitekstiä ilman suurentavia apuneuvoja, eli lukunäkö puuttuu. Sokeus puolestaan tarkoittaa sitä, että ei pysty liikkumaan vieraassa ympäristössä ilman saattajan tukea suuntausnäön puuttuessa. Näkövammaisten liitto jakaa näkökyvyn määritelmät seuraavasti: Vaikeasti heikkonäköinen 0,1, syvästi heikkonäköinen 0,05, täysin sokea 0,0
Näkövammaisten liiton tilastojen mukaan 10 % väestöstä on näkövammaisia syntymästään asti, 5 % sairastuu lapsuudessa tai nuoruudessa, 7 % nuorina aikuisina, 10 % keski-iässä ja 36 % 65 vuotta täytettyään. Syntymästään asti näkövammaisuudesta kärsivällä on taustallaan yleensä perinnöllinen silmäsairaus. Heikkonäköisiä ja sokeita on kaikissa ikäryhmissä, mutta tänä päivänä jakauma prosentteina tarkasteltuna on seuraava: lapset ja nuoret 0,20 %, nuoret aikuiset 0,37 %, keski-ikäiset 0,54 %, ikääntyvät 1,60 % ja vanhukset 13,0 %.
Näön heikkeneminen ikääntyessä
Tiedetään, että näkökyky heikkenee ikääntyessä, mutta miksi näin tapahtuu? Vastaus löytynee luonnollisen eliniän odotteesta. Verratkaamme ihmistä muutamaan muuhun nisäkkääseen: norsun eliniän odote on noin 60 vuotta sen sydämen lyödessä noin 30 krt/min, kun taas hiiren sydän lyö suurin piirtein 600 krt/min elinajan odotteen ollessa yksi vuosi. Ihmisen sydän lyö noin 60 krt/min ja näin ollen luonnollisen elinajan odotteemme pitäisi olla 40 -45 vuotta. Käytännössä ihmisen ”parasta ennen ikä” olisi siis jo ennen 40-vuotispäiviä. Luonnollisen elinajan odotteen ylittäminen näkyy pikku hiljaa fyysisessä hyvinvoinnissa – myös silmissä.
Yksi ikääntymisen aiheuttama muutos silmissä on ikänäkö. Se aiheutuu mykiön, eli linssin kovettumisesta, ja 45 vuoden iässä mykiö ei enää tarkenna katsetta riittävästi lähelle. Ikänäön nimi lääkärilatinaksi on presbyopia (Presbys = vanha mies, ops = silmä) Evoluutio on rakentanut silmät toimimaan 45 vuoden ikään asti, jonka jälkeen yleistyvät radikaalisti glaukooma, silmämelanooma, kaihi. Takuuajan jälkeen silmän terveyteen vaikuttavat terveystottumuksemme ja terveyskäyttäytymisemme sekä määräaikaistarkastukset. Sen sijaan perimästä johtuviin sairauksiin emme voi vaikuttaa.
Yleisimmät silmäsairaudet Suomessa ovat silmänpohjan rappeuma 41 %, verkkokalvon perinnölliset rappeumat 10 %, näköratojen viat 9 %, glaukooma 8 %, synnynnäiset kehityshäiriöt 5 %ja diabeettinen retinopatia 4 %. Näistä taudeista sekä silmänpohjan rappeumaa että diabeettista retinopatiaa voidaan ehkäistä ennakolta ja retinopatiaa sekä glaukoomaa voidaan hyvin hoitaa, jos ne havaitaan ajoissa. Kaihi on myös hoidettavissa hyvin leikkauksella ja kosteaa ikärappeumaa voidaan hoitaa silmänsisäisillä pistoksilla. Sitä vastoin kuivaan ikärappeumaan ei toistaiseksi ole hoitoa saatavilla. Ikärappeumaan vaikuttaa geneettinen alttius ja ympäristötekijät.
Keinoja näkövammaisuuden väistämiseen
Miten sitten voidaan välttää tai myöhentää silmien sairauksia? Tässä listattuna muutama suositus:
- älä tupakoi
- pidä paino normaalina
- syö terveellisesti ja monipuolisesti, käytä Omega-3 rasvoja, syö runsaasti hedelmiä
- hoida verenpainetauti ja diabetes
- vältä ultraviolettivaloa
- tarkkaile omaa näkökykyäsi
- käy säännöllisesti silmätarkastuksissa 45-vuotispäivän jälkeen
- ota säännölliset terveystarkastukset ohjelmaasi
- ota mahdollisesti pieni annos aspiriinia käyttöön, mutta ainoastaan lääkärin suostumuksella
Jo heikentyneen näön kuntoutukseen on saatavilla useita erilaisia apuvälineitä ja näitä ovat esimerkiksi suurentavat lasit, elektroniset suurentimet, monokulaarikiikari, lukutelevisio ja pistenäyttö. Lähitulevaisuudessa tullee olemaan useita erilaisia näön apuvälineitä, jotka voivat mullistaa hyvin huononäköisten tai jopa sokeiden ihmisten kykyä nähdä.
Professori Tero Kivelän luento nähtävissä täällä